Siirsin tavalliseen tapaan jouluna kukkineen ja lopputalven ikkunalaudalla kärvistelleen amarylliksen keväällä pihalle. Sinne se unohtui kirsikkapuun alle ja jossain vaiheessa kesää huomasin että kotilot olivat popsineet lähes kaikki lehdet. Jahas, se siitä sipulista. Unohtui siis pihalle.
Kunnes syyskuun lopulla ihmettelen kirsikkapuun rungon vieressä törröttävää vihreää keppiä joka osoittautuu amarylliksen kukkavanaksi. Sitkeä sipuli, siirtyi kai sitten vaan lepoon vähän aikaisemmin kun lehdet oli syöty.
Sipuli pääsi sisälle ja avasi lokakuun alussa kolme kaunista kukkaa.
No comments:
Post a Comment